25.6.1985

Syytteet Ylitornion kihlakunnanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on kertonut, että A oli 8.1.1983 Ylitorniolla kuljettaessaan Pellon ja Tornion välisellä maantiellä A-yhtymä A & kumppanit -nimisen avoimen yhtiön omistamaa henkilöautoa menetellyt siten varomattomasti, että hän kääntyessään kulkusuunnassaan vasemmalle ei ollut varmistanut siitä, ettei kääntyminen aiheuttanut vaaraa tai tarpeetonta estettä muille samaan suuntaan kulkeville. Tästä oli ollut seurauksena, että B, joka oli ollut ohittamassa A:n kuljettamaa autoa omistamallaan henkilöautolla, oli onnettomuutta välttääkseen joutunut väistämään ohitettavaa autoa kulkusuunnassaan vasemmalle siten, että B:n auto oli suistunut maantien vasempaan sivuun ja vasemmalla takalokasuojalla törmännyt paikalla olleeseen pylvääseen, jollin ajoneuvo oli vaurioitunut. Tämän vuoksi syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta liikenteen vaarantamisesta.

A on syytteessään kertonut, että B oli saapuessaan risteykseen, joka ilmeni risteävien ajoratojen viereen asetetuista, väistämisvelvollisuutta osoittaneista liikennemerkeistä ja jossa ohittaminen oli mahdollista vain vasemmalta, ryhtynyt ohittamaan risteyksessä vasemmalle kääntymässä ollutta, A:n kuljettamaa autoa. Tällöin A oli joutunut pysäyttämään autonsa yhteenajon välttämiseksi. Kun B menettelemällä näin tieliikennelain 17 ja 18 §:n säännösten vastaisesti oli aiheuttanut vaaraa liikenneturvallisuudelle, A on vaatinut, että B tuomittaisiin rangaistukseen liikenteen vaarantamisesta.

Kihlakunnanoikeus on kuullut B:tä asianomistajana sekä A:ta ja B:tä heihin kohdistetuista rangaistusvaatimuksista ynnä B:hen kohdistetun rangaistusvaatimuksen johdosta myös virallista syyttäjää, joka ei ole kuitenkaan tuohon vaatimukseen yhtynyt, sekä varannut sanotulle avoimelle yhtiölle tilaisuuden tulla jutussa asianomistajana kuulluksi sen kuitenkaan käyttämättä hyväkseen tuota etua.

Kihlakunnanoikeuden päätös 15.6.1983

Kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli 8.1.1983 Ylitorniolla sanotulla maantiellä kuljettanut avoimen yhtiön omistamaa henkilöautoa kulkusuunnassaan ajoradan oikeassa reunassa ajonopeuden ollessa erittäin hiljainen. Hän oli ryhtynyt siirtämään kuljettamaansa ajoneuvoa sivusuunnassa kohti ajoradan keskiviivaa tarkoituksenaan kääntyä risteyksessä kulkusuunnassaan vasemmalle johtavalle Aittamaantielle. Tuota risteystä oli siihen nähden, että se oli taajaman ulkopuolella, ettei sitä ollut merkitty tien risteystä soittavalla liikennemerkillä ja ettei tiellä tapahtumapaikalla ollut ollut ajorataan merkittyjä sulkuviivoja, pidettävä risteyksenä, jota tieliikennelain 18 §:n 2 momentin 6 kohdan mukainen ohituskielto ei koskenut. A oli menetellyt siten varomattomasti, ettei hän ollut kääntyessään kulkusuunnassaan vasemmalle varmistunut siitä, ettei kääntyminen aiheuttanut vaaraa tai tarpeetonta estettä muille samaan suuntaan kulkeville, ja lisäksi laiminlyönyt antaa suuntamerkin hyvissä ajoin ennen ryhtymistään kääntymään kulkusuunnassaan vasemmalle. A:n menettelystä oli ollut seurauksena, että B, joka oli tällöin ollut ohittamassa A:n kuljettamaa autoa omistamallaan henkilöautolla, oli onnettomuuden välttääkseen joutunut väistämään autollaan kulkusuunnassaan vasemmalle. Tällöin B:n kuljettama auto oli suistunut valtatien vasempaan sivuun sekä törmännyt vasemmalla takalokasuojalla paikalla olleeseen pylvääseen ja vaurioitunut. Kihlakunnanoikeus on sen sijaan katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi edellä mainitussa tilanteessa selvästi valmistautunut kääntymään kulkusuunnassaan vasemmalla. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus, hyläten A:n B:tä kohtaan esittämän rangaistusvaatimuksen toteennäyttämättömänä, on tieliikennelain 12 §:n 1 momentin, 18 §:n 3 momentin, 35 §:n ja 98 §:n nojalla tuominnut A:n liikenteen vaarantamisesta viiteentoista 33 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 495 markkaa sekä velvoittanut hänet korvaamaan valtiolle sen varoista syyttäjän kuulustuttamalle todistajalle suoritetut todistelukustannukset yhteensä 83 markkaa.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 27.9.1984

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun huomauttaa, että puheena oleva risteys oli ilmennyt myös risteävien teiden viereen asetetuista tienviitoista, on lausunut jutussa käyneen ilmi, että ajoradan pintaan välittömästi ennen puheena olevaa risteystä oli merkitty A:n ja B:n ajosuunnalle tarkoitettu keltainen sulkuviiva. Tapahtuma-aikaan sulkuviiva oli kuitenkin ollut lumen ja jään peittämä eikä se siitä syystä ollut ollut näkyvissä. Näyttämättä oli jäänyt, että B olisi tiennyt sulkuviivan olemassaolosta. Tieliikennelain 18 §:n 2 momentin mukaan ohitus, johon käytettiin vastaan tulevan liikenteen puolta, oli kielletty risteyksessä ja välittömästi ennen sitä. Saman pykälän 3 momentin mukaan ohituskielto ei kuitenkaan koskenut taajaman ulkopuolella muuta kuin liikennemerkistä ilmenevää risteystä. Hovioikeus on katsonut, että ohituskielto koski taajaman ulkopuolella vain sellaisia risteyksiä, jotka oli merkitty varoitus- tai ennakko-opastusmerkein. Jutussa oli selvitetty, ettei tapahtumaristeystä ollut merkitty kerrotuin tavoin. Sen vuoksi hovioikeus on katsonut, ettei B menetellessään kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetuin tavoin ollut rikkonut tieliikennelain 18 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaista ohituskieltoa. Edellä olevan perusteella hovioikeus on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

Perustelut

Korkein oikeus toteaa, ettei B:tä ole syytetty siitä, että hän olisi laiminlyönyt noudattaa tiemerkinnällä ilmoitettua ajo-ohjetta. A:kin on kihlakunnanoikeudessa ilmoittanut, ettei ajoradan pinnalla ollut ollut tapahtuman sattuessa näkyvissä sulkuviivaa. B:hen kohdistetun syytteen osalta on jutussa kysymys vain siitä, onko puheena oleva taajaman ulkopuolella sijainnut risteys ilmennyt tieliikennelain 18 §:n 3 momentissa tarkoitetuin tavoin liikennemerkistä ja onko B siten, ryhtyessään vastaan tulevan liikenteen puolta käyttäen ohittamaan A:n kuljettamaa autoa risteyksessä, rikkonut tuon pykälän 2 momentin 6 kohdassa säädettyä ohituskieltoa.

Kysymyksessä olevassa risteyksessä Pellon - Tornion maantieltä Aittamaalle ja Kuivakankaalle erkanevien teiden vieressä ovat olleet A:n ilmoittamat varoitusmerkit ja tienviitat. Tieliikennelain 50 §:n nojalla annetun tieliikenneasetuksen liikennemerkkien sijoittamista koskevista säännöksistä, asetuksessa kuvatuista liikennemerkeistä ja siinä kullekin liikennemerkille määritellystä merkityksestä ilmenee kuitenkin, ettei mainituilla, risteävien teiden vireen asetetuilla varoitusmerkeillä ja tienviitoilla ole ollut Pellon - Tornion maantietä sanottuun risteykseen saavuttaessa risteystä osoittanutta merkitystä.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei kysymyksessä oleva risteys ole B:n ajosuunnasta siihen saavuttaessa ilmennyt liikennemerkistä ja ettei B näin ollen ole siinä ohittamaan ryhtyessään syyllistynyt hänen viakseen väitettyyn ohituskiellon rikkomiseen.

A:lle tuomitun rangaistuksen osalta Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden perustelut.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.